KISSALA

Kissoja minulla on ollut aina, lapsuudenkotoa lähtien. Näyttelytoiminnan aloitin mustavalkoisen lyhytkarvaisen kotikissan, Peetun, kanssa. Omaan kotiini hankin ensin mustan lyhytkarvaisen kotikissan, Jaskan, silloisen elämänkumppanini mukana seuranneen Rollon, sinivalkoisen lyhytkarvaisen kotikissan, kaveriksi. Pian kissakatraaseen liittyivät Roosa, punatabby pitkäkarvainen kotikissa ja suklaa itämainen Aino, sekä Morris, punatabby lyhytkarvainen kotikissa. 

Kasvattajanimi FIN*Conan hyväksyttiin FIFessä 14.3.1997 roduille siamilainen, itämainen lyhytkarva, manx ja devon rex. Kissalan kantaemoksi hankittiin suklaa itämainen Top-Ten's Tzau Bambina "Aino". Ainon kanssa kuljettiin näytelyissä jonkin aikaa, kunnes neiti alkoi stressaamaan touhua liikaa. Hän keräsi ilmaa vatsansa täyteen kun jännitti, eli tosi kivaa hoikalle itämaiselle. Jätimme näyttelyt sitten tyystin. Tuli elämässä muuta ja kissatouhut saivat jäädä välillä taka-alalle.

Nykyinen mieheni astui vuosituhannen vaihteessa kuvioihin, yllätys, yllätys, kissansa kanssa, eli kasvoi kissakatras jälleen. Mukaan tuli Sapeli, mustavalkoinen pitkäkarvainen kotikissa. Pian uusioperhe halusi myös oman "lapsen" ja perheeseemme liittyi Hipsu, punatabbynaamio siamilainen (Anatolian E.T. Emperor).

Kotipaikka vaihtui Kalajoesta Kokkolaksi ja taas Purmoksi. Ihanaa - vihdoin omakotitalossa maalla, eli koirahan on nyt tervetullut perheeseen. Päädyimme vahtikoiran luonteenomaavaan kissankokoiseen koiraan, kääpiöpinseri Maunoon (Rowan-Alley's Mickey Mouse). No eipä aikaakaan, kun Maunolle piti saada kaveri, Mimmi, kääpiöajokoira.

Nyt olisi aika aloittaa näyttelytouhu ja kasvattelu uudelleen. Aloittelemani itämaisrotu ei ollut enään mielestäni sellainen, minä olisin sen halunnut nähdä ja päädyimme toiseen rotuun, niistä joille olin kasvattajanimen anonut, manxiin.

Katselimme ja kyselimme. Tavoitteena oli saada kantaemoksi punatabby naaras. No sitten eteemme tuli sellainen yhdistelmä, joka miellytti ja josta oli mahdollisuus tulla punatabbyä. Mutta, mutta, eipä tullut punatabbyä, eikä muutakaan sopivaa tytteliä siihen pentueeseen. Olimme jo niin kasvanut ajatukseen, että kisu meille tästä nyt tulee, niin outoa kyllä, päädyimme mustaan poikaan, Kalleen (D'manns Quick Quarterback) Että hyvin alkoi tämä kasvatus - kollilla.:) Mutta löytyi sopiva pitkäkroppainen ystävä hänelle, Lissu (Liukas Liisa).

Innostuimme ajankanssa näyttelyistä kovasti, jopa niin kovasti, että mieheni halusi saada itselleen oman näyttelykissan, ehdottomasti maine coonin. Yritin ensin panna vastaan, koska sehän on pitkäkarva=O. Taas alkoi katselu ja kysely. Eteemme tipahti tieto aikuisesta, suuresta kastraattinaaraasta, joka etsi uutta kotia. Kiinnostuimme, mutta tässä oli takana "jekku", kissa muuttaisi uuteen kotiin vain ystäviensä, koratin ja exokotikissan kanssa. Mietimme muutamia päiviä asiaa, mahtuuko meille, mitä muut lemmikimme ajattelevat, onko meillä aikaa kaikille, paljonko kustantaa jne.. lopulta, päätöksen johdosta lisääntyi perheemme kolmella kisulilla, Lassella (Poison's Soopahp Sa Mer) Nooralla (Pancake's All Shook Up) ja Pyysalla (Porttikiven Pyysalo)

Kallen aikuistuessa, kasvatustoiminnan tyssähtäessä kollipoikaan, kyselin eräältä suomalaiselta kasvattajalta mahdollista, taas punaista tytteliä, vaikka sitten tuontina. Hän kertoikin muutamista vaihtoehdoista ulkomailla, kun kotimaasta ei punaista löytynyt. Ameriikantuonti tyssäsi paikalliseen tapaan typistellä häntiä (mikä täällä ehdottomasti kielletty!), mutta onneksi kasvattajan kollegalla sveitsissä olikuin olikin punainen tytteli vailla kotia ja vielä kasvatus-sellaista. Niinpä suomalaisen kasvattajan suurella avustuksella saapui tämä sulotar laumaamme; Venla (Pretty Girl de la Gambade)

Osa kissoistamme on siirtynyt jo sumun tuolle puolen, mutta heidän muisto elää sydämissämme.

****

Kirjoitettu tammikuussa 2009 by maxi